Julkisen sanan neuvoston uusi puheenjohtaja painii lisääntyneiden kanteluiden kanssa, mutta iloitsee siitä, että eettiset kysymykset koetaan entistä tärkeämmiksi.

Perehtynyt, periaatteellinen, perusteellinen – Julkisen sanan neuvosto (JSN) tuntuu olevan osaavissa käsissä. JSN:n tuore puheenjohtaja Elina Grundström on vasta toista päivää uudella työpaikallaan Etelärannassa, kun saavun keskustelemaan hänen kanssaan viestinnän etiikasta ja sananvapaudesta. Vuosia sananvapauskysymyksiä seuranneella toimittajalla on selkeä kuva neuvoston ja journalismin tilasta, vaikka hän pahoitteleekin, ettei ole kaikkeen ehtinyt vielä perehtyä.

– Kansainvälisesti JSN on ainutlaatuinen neuvosto, sillä jäseniämme ovat Suomessa kaiken tyyppiset mediat, myös esimerkiksi paikallisradiot ja naistenlehdet. Tämä on yleisön kannalta hieno asia, Grundström iloitsee.

Ainutlaatuista Grundströmin pestissä on myös se, että JSN:n johtopaikka on nyt ensimmäistä kertaa kokopäiväinen. Jatkossa puheenjohtaja on paremmin alan käytettävissä, ja kokopäiväisyys myös vahvistaa puheenjohtajan sitoutumattomuutta. Grundström lopettaakin kolumnin kirjoittamisen Helsingin Sanomiin.

Aion nyt alussa panostaa neuvoston perustehtäviin, koska kanteluiden määrä on kasvanut ja käsittelyajat pidentyneet.

Viime vuonna JSN:lle tuli noin 445 kantelua ja neuvosto teki 85 ratkaisua, joista 49 % oli langettavia. Grundström näkee, että linjaavien päätösten lisäksi neuvoston tärkeä tehtävä on puolustaa journalismia laajemmin ja osoittaa JSN:n rooli sananvapauden ja demokratian takaajana.

– Jos jokin media saa langettavan päätöksen, se ei ole merkki siitä, että kyseinen media olisi huono, vaan vahva journalistinen tekijä, joka pyrkii totuuteen. JSN:n jäsenyys on tae, että media ei tarkoituksenmukaisesti jaa väärää tietoa tai jätä tarkastamatta faktoja, Grundström sanoo.

Koska Julkisen sanan neuvosto ei ole tuomioistuin eikä käytä julkista valtaa, se ei voi ottaa kantaa neuvostoon kuulumattomiin viestintävälineisiin, kuten MV-lehteen. Tätä JSN saa monesti selittää.Elina_Grundstrom2_viestijat

Feikkiuutissivustot ja sisältömarkkinointi aiheuttavat päänvaivaa

Varsinainen kimmoke hakea puheenjohtajuutta oli Grundströmin kiinnostus sanavapausasioihin, jotka ovat pitkän linjan toimittajan mielestä tärkeämpiä kuin koskaan. Monet ajankohtaiset kysymykset – kuten informaatiovaikuttaminen ulkopolitiikassa – kietoutuvat sananvapauden ympärille. Tuore puheenjohtaja muistuttaa, että vaikka Suomi oli viime vuonna kuudetta vuotta peräkkäin Toimittajat ilman rajoja -järjestön sananvapausindeksin ykkösmaa, uhkaavat meillä sananvapautta siitä huolimatta monet tekijät; uhat ovat myös erilaisia kuin pari vuotta sitten.

Yksi suurimmista uhista on journalismin rapauttaminen – kahdesta suunnasta: Huolta aiheuttavat ennen kaikkea internetin feikkiuutissivustot sekä asenteelliset ja vihaa lietsovat viestintäkanavat. Toisaalta journalismin uskottavuutta syö myös sisältömarkkinointi. JSN:n puheenjohtajaa ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin: hän arvostaa markkinointia ja näkee sen talouselämälle elintärkeänä ja journalismille mahdollisuutena.

Hän uskoo kuitenkin, että sisältömarkkinoinnin ja natiivimainonnan uudet muodot tulevat työllistämään JSN:ää.

– Reagoimme tarvittaessa uusilla ohjeistuksilla. Mielestäni sisältömarkkinointia tekevien ja median välillä vallitsee jo nyt hyvä yhteistyö, mutta tässä pitää olla tarkkana.

Yksi toive hänellä on myös sisältömarkkinoinnin tekijöille:

– Demokratian ja faktapohjaisen yhteiskunnan takia olisi tärkeää, ettei journalismijohdannaisia sanoja, kuten palvelujournalismi ja brändijournalismi, käytettäisi kuvaamaan sisältömarkkinointia. Se on mielestäni syntiä, Grundström puuskahtaa.

Toinen asia, joka Grundströmia mietityttää, on freelancereiden kaksoisrooli. Sekä uutismediaa että sisältömarkkinointia tekeville ammattilaisille sidonnaisuuksia syntyy pakostakin. JSN ei kuitenkaan missään nimessä halua estää vaan ainoastaan edistää freelancereiden ansaintamahdollisuuksia. Eettistä rajankäyntiä pitäisi pohtia porukalla.

Sananvapautta uhkaa journalismin haasteiden lisäksi myös politiikassa kytevä ajattelu keskeneräisten asioiden panttaamisesta sekä poliittisen viestinnän ja valtionhallinnon viestinnän sekoittuminen.

– Valtionhallinto ei saisi yrittää vaikuttaa mielipiteisiin, se on lain hengen vastaista, toteaa Grundström ykskantaan.

Hän on myös huolissaan siitä, että sananvapauskäsite ymmärretään väärin.

Sananvapautta ei kavenna se, että joku ilmaisee rohkeasti oman mielipiteensä eikä se, että media ei julkaise kaikkea.

Oman mielipiteen sanominen on muuttunut myös entistä pelottavammaksi. Grundström on huolissaan erityisesti naisiin kohdistuvasta aggressiivisesta ja halventavasta palauteesta ja uhkailusta.

Kiitosta viestinnän eettisille ohjeille ja viestijöille

Helsingin nokkapaikalla Kauppatorin kupeessa paukkuu talven kovimmat pakkaset, ja miinuksella tuntuu olevan myös Suomen henkinen tila tammikuussa 2016.

– Minua huolestuttaa erityisesti nykyisen hallituksen ajatus, että Suomi nousee koulutustasoa leikkaamalla. Millaisen viestin annamme tällä nuorillemme? Grundström miettii.

Positiivista sanottavaa hänellä on sen sijaan viestinnän ammattilaisista sekä siitä, että etiikka on entistä vahvemmin ammattikunnan agendalla. Grundström tervehtii ilolla uusittuja viestinnän eettisistä ohjeita ja pitää viime vuonna perustettua Viestinnän eettistä neuvottelukuntaa tervetulleena toimijana.

Vaikuttajaviestintään ja lobbaukseen toivoisin silti edelleen lisää avoimuutta. Suomeen tarvittaisiin virallinen lobbarirekisteri, jossa kerrottaisiin myös toimeksiantajat.

Viestintäihmisten kanssa työskentelystä pitkän linjan toimittajalla on hyvin positiivisia kokemuksia.

– Olen kirjahankkeissani aina saanut haastattelut ja vierailut haluamiini kohteisiin, vaikka yrityksen viestintävastaava onkin tiennyt, etten tule käsittelemään yritystä silkkihansikkain, Grundström kiittelee. Toki aina ei ole viestintäihmisilläkään mennyt kaikki ihan putkeen, ala-arvoista lokaviestiäkin on sähköpostiin tullut.

– Yleisesti ottaen Suomessa on kuitenkin avoimempi meininki kuin muualla. Isoja ongelmia olen kohdannut lähinnä ulkomaisten firmojen kanssa.

Journalismin puolella Grundström näkee ongelmallisuuksia, esimerkiksi virheen myöntäminen ja oikaiseminen on joillekin hankalaa; myös yksityisyyden suojaan liittyy ongelmatilanteita.

– Hyvän journalismin merkki ei ole se, että virheitä ei satu vaan se, että ne reilusti korjataan, itsekin päätoimittajan roolissa toiminut Grundström toteaa.

Toimiva ohjenuora myös meille viestinnän ammattilaisille.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , ,

Kirjoittaja toimii ProComissa viestintäpäällikkönä.
Twitter: @minnaliisan @Viestijat @ProComRy

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi