ONKO VIESTINTÄKONSULTTI HAASKALINTU VAI PELASTAVA ENKELI?

Viestintäkonsulteista maalataan helposti kuva pelkkää taloudellista hyötyä jahtaavina myyntimiehinä. Miten pääsemme irti opportunistin leimasta?
Helsingin Sanomien toimittaja Jaakko Lyytinen pureutui sunnuntaisessa kolumnissaan kriisiviestintään pohjanaan viestintäyrittäjä, entisen toimittaja Anna Soraisen kirja Sori – johtaja ja julkisuus kriisissä. Kirjassaan Sorainen kertoo suomalaisten johtajien tarinoita kriiseistä, joissa mediakohtelu jätti katkeran maun. Kirjassa johtajat syyttävät toimittajia huomiohakuisuudesta ja työtavasta, joka ei pyri totuuteen, vaan jutun kohteen tyrmäykseen. Lyytinen nostaa esiin mediakritiikin tarpeellisuuden ja myöntää itsekin tehneensä urallaan “yli- ja alilyöntejä.” Tekstin loppupuolella hän kääntää valokeilaa kuitenkin takaisin viestintäasiantuntijoiden suuntaan: “…lopulta mediamyrskyn varmin voittaja on kriisimanuaaliaan kauppaava viestintäyrittäjä.”

Aihe herätti keskustelua Twitterissä. Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus twiittasi vastauksena kysymykseeni, miksi hän näkee kritiikin perusteltuna: “Kyllä joskus näyttää, että viestinnän (usein itseoppineet) asiantuntijat ovat kuin haaskalla kriisin ympärillä. Ja kyse on myös taloudellisesta hyödystä. Tästä hyvä muistuttaa meitä kaikkia.”
Typistetäänkö viestinnän asiantuntijoiden rooli Suomessa yksipuolisesti kriisitilanteiden palkkasotureiksi? Mitä tämä tarkoittaa meille viestintäyrittäjinä tai -alana?

Kirjoittaja: HEINI HIRVONEN