Kun rakastaa omaa ääntään, on ekstrovertti ja idearikas, voi sortua ikävään sudenkuoppaan: toisen kuulematta jättämiseen. Tunnistan elämästäni kymmeniä palavereita ja keskusteluja, jotka ovat olleet täynnä itseään korostavien ihmisten omia näkökulmia esiintuovia monologeja. Monologin aikana vieruskaverit joko miettivät omaa puheenvuoroaan ja eivät kuuntele, yhdistävät sanotut asiat valikoiden omiin näkökohtiinsa ja eivät kuule tai innoissaan keskeyttävät puhujan alati omine näkökantoineen.
Myönnän pää painuksissa, että sorrun usein itse kaikkiin kolmeen rikkeeseen. Ongelma on siinä, että emme keskity täysin puhujan sanomaan, mikä johtaa väärintulkintoihin. Lisäksi saatamme lokeroida puhujan ”joo joo, taas tätä samaa” -lokeroon ja olla vain kuuntelevinamme. Tällaisen näennäisen kuuntelemisen vuoksi organisaatiot menettävät yhden tärkeimmistä kehityksen ja innovaation työkaluistaan: dialogin.
Aito ja epäitsekäs kuuntelu on sellaista, missä pysähdytään yhdessä toisen ihmisen ajatusten äärelle ja nähdään vaivaa, jotta päästään sisään tämän maailmaan. Hyvä kuuntelija on kiinnostunut puhujan viesteistä, on läsnä ja samautuu. Samautumisessa on Pirkko Huhtisen mukaan kyse oman viestinnän mukauttamisesta toisen tapaan olla ja reagoida. Samautuminen auttaa saamaan toiseen hyvän yhteyden. Aktiivinen kuuntelija kannustaa puhujaa ja esittää tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä, jotta oikeasti ymmärtää, ja mikä on viestin punainen lanka. Vasta tämän jälkeen voi olettaa, että on saanut jonkinlaisen otteen toisen sanomasta. Kuunteleminen on siis keskittymistä vaativaa työtä.
Olen kehittänyt itselleni simppelin ”kolmen askeleen ohjelman” keskeyttämättömään kuuntelemiseen. Haluan taata puhujalle puherauhan, vaikka minusta kuinka tuntuisi, että haluaisin innosta puhkuen keskeyttää omin, briljantein ajatuksin.
- Puhuja saattaa yllättää minut ja sanoa jotain muuta, kuin mitä uskon hänen sanovan. Jokainen puheenvuoro on siis mahdollisuus päästä uusille ajatuspoluille.
- Puhujalle itselleen on tärkeää saada muodostaa ajatuksensa rauhassa loppuu, se on osa hänen ajatusprosessiaan. Samalla vahvistan yhteyttäni puhujaan.
- Keskeyttäminen on yksinkertaisesti epäkohteliasta… ainakin Suomessa!
Kuinka monta upeaa puheenvuoroa ja nupullaan olevaan ajatusta olenkaan jättänyt huomiotta? Kuinka moni potentiaalinen dialogi on vaihtunut monologiksi?
Dosentti Jukka-Pekka Puron mukaan hyvä kuuntelu vähentää organisaatioissa väärinkäsityksiä, lisää motivoituneisuutta ja lopulta myös tuottavuutta. Onpa hieno työkalu. Ja mikä parasta, ihan ilmainen! Meillä kaikilla on päivittäin tilaisuuksia toimia keskustelussa peileinä toisten viesteille ilman, että ajamme vain omaa näkökantaamme. Velvollisuutemme viestintäammattilaisina on tarttua näihin mahdollisuuksiin kärsivällisyyttä ja empatiaa tuntien, hyvää viestintää edistäen. Ja kun homma alkaa itseltä sujua, voimmekin miettiä, kuinka saisimme valmennettua koko organisaatiostamme yhä kuuntelevamman.
Täten lupaan astua vuoteen 2014 korvat höröllä!
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
- Meissä kaikissa asuu sekä mentori että aktori
- Lauhkeita tuulia 2021 mentorointimatkalle
- Poikkeusaika vaatii viestintää suurella sydämellä
Avainsanat: kuunteleminen, viestintä
Kirjoitettu 31.12.2013
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Kuunteluoppilas"
Taina
Olen samaa mieltä, kuuntelun taito on tärkeää, itsellänikin on siinä opettelemista. Kuitenkin pitkään monikulttuurisissa organisaatioissa työskennelleenä huomasin, että jos jää odottamaan yhden ihmisen puheenvuoron loppua, ei saa koskaan itse sanottua mitään. Kohtelias odottaminen toimii ehkä suomalaisten keskuudessa, mutta joissakin kansallisuuksissa hiljaisuutta saatetaan pitää merkkinä siitä, ettei hiljaisella henkilöllä ole lainkaan omia ajatuksia tai mitään sanottavaa.
Itse nuoruudessani oli pakko opetella voittamaan oma ujous ja suoltamaan kommentteja samasta suusta mm. ranskalaisten ja espanjalaisten kanssa, sillä muutoin en olisi saanut suunvuoroa lainkaan. Monet meistä tekevät töitä vieraalla kielellä ja eri kultuurista tulevien kanssa, joten siinä opetellaan käyttämään tilannetajua ja etsimään kuhunkin tilanteeseen sopiva kommunikointitapa.
Sanna Fäldt
Kiitos kommentistasi Taina! Olen huomannut aivan saman asian, kansainvälisissä viestintätilanteissa on vähän omat lakinsa. Siellä liian pohtiva suomityttö tai -poika jää usein vähän alakynteen. Oman ujoutensa voitto on mielestäni tosi hieno juttu!
Eri temperamenttiset ihmiset toimivat hurjan eri tavoin viestintätilanteissa. Itse keskeyttelen ja puhun päälle myös muunmaalaisten kollegojen kanssa ja toisia se ei tosiaan näytä haittaavan. Silti uskon, että oli keskusteluympäristö minkälainen tahansa, toiset huomioon ottavalla ja kunnioittavalla kuuntelulla on lopulta parhaat tulokset.