Toimittaja kutsuu puheenvuorossaan viestinnän ammattilaisia viestintäkyyliksi. Terveysprofessori nimittelee mielipidekirjoituksissaan vaihtoehtoisia hoitoja tarjoavia sairaanhoitajia puoskareiksi ja iljettäviksi otuksiksi.
Mistä on oikein kysymys? Henkilökohtaisesta kaunasta, muuttuvan maailman aiheuttamasta ahdistuksesta vai aidosta ammatillisesta huolesta? Ainakin yksi tekijä on yhteinen.
Kunnioittamiseen ei kuulu loukkaava puhe
Psykiatri Raisa Cacciatore on kirjoittanut, että kunnioitus ja halveksunta ovat toistensa vastapareja. Kunnioittamattomuuden tavat ovat monenlaisia; nimittelyä ja vähättelyä. Kunnioituksen avaimena taas on myönteisyys, siihen eivät kuulu loukkaukset tai iva.
Vaikka kunnioituksen kulttuuri opitaan jo lapsena, niin aikuisenakin voi vielä kehittyä. Tässä työyhteisöllä on tärkeä roolinsa. Merkitystä on sillä, vaalitaanko ja arvostetaanko työpaikalla hyvää ja ystävällistä käytöstä. Tai miten puhutaan kollegoista, asiakkaista tai sidosryhmistä työpaikan käytävillä ja työn ulkopuolella?
Arvostavaa viestintää
Meillä viestintäihmisillä on organisaatiossa tärkeä rooli viestintäkulttuurin kehittämisessä. Me voimme kannustaa arvostavaan viestintään sekä rohkeasti puuttua, kun se ei toteudu. Tämän päivän moniammatillisissa ja -kulttuurisissa työympäristöissä suvaitsevaisuutta ja luottamusta tarvitaan entistä enemmän. Kysymys ei ole ainoastaan työilmapiiristä, vaan myös euroista.
Mielipiteesi eivät ole omiasi
Erityisesti sosiaalisen median aikakautena työntekijän asiattomat tai loukkaavat puheet voivat käydä yrityksen maineelle nopeasti kalliiksi. Silloin ei auta selitys siitä, että kommentti on annettu yksityishenkilönä.
Hyvänä esimerkkinä on amerikkalaisen Justine Saccon tapaus. Internet-yhtiön PR-johtajan rasistinen twiittaus aiheutti nopeasti vyöryvän Twitter-kohun. Yritys joutui sekä erottamaan johtajansa että julkisesti puolustamaan arvojaan ja vakuuttamaan, että kommentti ei vastaa yrityksen kantaa.
Miten tästä eteenpäin?
Niin viestinnän ammattilaiset kuin sairaanhoitajatkin tuntevat oman arvonsa. Yksittäisistä heitoista ei kannata mieltänsä pahoittaa, mutta epäkunnioittavaan puheeseen pitää puuttua ja yksipuoliset väittämät oikoa.
Nyt on myös hyvä tilaisuus lisätä ympäröivän maailman ymmärrystä siitä, mitä viestinnän ammattilaisen työ on tänään. Tästä voi jokainen viestintätyötä tekevä ottaa kopin. Rakentavalle ja eri alojen yhteistyötä parantavalle keskustelulle on aina tilausta. Let’s be respectful out there!
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
Avainsanat: arvostus, halveksunta, kunnioitus, organisaatiokulttuuri, sosiaalinen media, työyhteisö, viestintä, yrityskulttuuri
Kirjoitettu 14.2.2014
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Respektiä peliin"
Heidi Toivonen
Erinomainen pohdinta näin ystävänpäivän ratoksi 🙂 Usein yrityksissä painotetaan ulkoisen asiakasviestinnän merkitystä, mutta (mm. työnantajamaineen kannalta) väittäisin, että sisäiset asiakkaat (työtoverit) ja sisäinen ”asiakaspalvelu” ovat v ä h i n t ä ä n yhtä tärkeitä. Hyvät käytöstavat kunniaan – niihin ei tarvita edes lisäbudjettia!
Teuvo Heinonen
Ei kuulu suoraan aiheeseen, mutta: kunnioitus on myös kulttuurin rakenteissa. Katsokaapa japanilaisen Yzuru Hanuen reaktio hänen saatuaan ME-pisteet Sotshin miesten taitoluistelussa. Noin 20 minuutin kohdalla lähetyksessä http://areena.yle.fi/tv/2129074. Miten olisi suomalainen reagoinut samassa tilanteessa, tai yhdysvaltalainen?
Sini
Olen itsekin ihmetellyt samaa. Epäarvostus tuntuu lisääntyneen. Viimeksi kuulin,että coachitkin ovat huijareita kaikki tyyni. On helppo heitellä leimoja toisen ammattikunnan ylle, mutta itse välittäisin tällaista arrogantteja tuomitsemisen ammattilaisia viimeiseen asti.
SKaristo
Hieno puheenvuoro!!! Surullista toki on, että aikana, jolloin äänen kuulumisen, tiedon hankkimisen ja maailmankuvan laajentamisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin, pitää tällaisiin asioihin erikseen kiinnittää huomiota, kun itsestäänselvyyden pitäisi olla, ettei tarvitse…
Kunnioituksen puute on livahtanut käyttäytymisstandardeihin hyveenä samalla tavalla kuin nokittelukyky sinne kriteerinä suuruudelle tai mielipide-/mediavaikuttajana olemiselle työkaluina, joita ilman ei kunnioitusta saavuteta.
Laura
Kiitos kaikille kommenteista. Olen samaa mieltä, että tämä nopeatempoinen mediamaailma ja kilpailu lisäävät vielä tarvetta ”teräville ja erottuville” mielipiteille. Vinkatkaa, jos löydätte tästä ilmiöstä kiinnostavia juttuja tai artikkeleita.