Jaa artikkeli:

Nopeatahtisia deadlineja, käskyjä ja toiveita monesta suunnasta, ja omat hommatkin pitäisi vielä hoitaa. Arki täynnä rutiinilla tehtyjä viestintäsuoritteita ja erilaisia organisaation kehittämishankkeita. Kalenteri täynnä palavereja viikkoja etukäteen. Pitäisi olla aikaa suunnitella ja ottaa etäisyyttä, saada aikaan järjestystä kaaoksen lailla vyöryvän uutisvirran ja datasilpun keskelle. Sorrumme selittelemään eikä mikään muutu.

Viestinnän tavoitteet ovat yleensä enemmän tai vähemmän yhteydessä organisaation strategiaan. Tarvomme päivittäin isojen ja pienien asioiden kimpussa, eikä tehtävälista pienene, vaikka lounaan jättäisi väliin. Viikot vaihtuvat kuukausiksi, ne taas vuosiksi. Selviydymme haasteista, odotamme ironisen hymyn kera headhunterin soittoa ja teemme enemmän töitä kuin uraa. Joskus sitä sitten pysähdymme miettimään, miten tuli suoriuduttua, niinku omasta mielestä?

Olen kuullut monta kertaa, että viestinnän ammattilaisella ei ole tarpeeksi valtaa organisaatiossa. Milloin vika on siinä, ettei organisaatio ymmärrä viestinnän tärkeyttä, henkilökemiat eivät toimi, on liikaa töitä, kiire tai joku muu hyvä syy. Kaikki nämä syyt ovat varmasti todellisia, mutta niihin jämähtäminen harvoin johtaa mihinkään.

Jos viestijä ei käytä valtaa, joka sillä asemansa ja osaamisensa perusteella on, joku toinen organisaatiossa ottaa vallankäytöstä kopin.

Valtaa on aina ja joku sitä käyttää. Jos viestijä ei käytä valtaa, joka sillä asemansa ja osaamisensa perusteella on, joku toinen organisaatiossa ottaa vallankäytöstä kopin. Tuo toinen voi olla kokonaan toinen yksikkö tai tiimi, esimies tai kollega tai muu asiantuntija. Organisaatiot ovat täynnä virallisia, johtamiskäytäntöihin ja hierarkkiseen asemaan liittyviä valtarakenteita. Samalla niissä käytetään paljon myös epämuodollista valtaa. Siksi on oikeastaan aika merkillistä, että vallasta on viestinnän ammattilaisten parissa keskusteltu varsin vähän.

Viestintä on alana altis arvostelulle, koska kaikki ihmiset osaavat viestiä. Monen insinöörin, ekonomin, juristin ja viestijänkin näkemys on, ettei tässä nyt rakettitieteestä puhuta. No juu, ei puhuta, ei. Viestintä on monimutkaisten syy-seuraussuhteiden arviointia ja niihin reagointia. Tarvitaan tilannetajua, syvällistä ymmärrystä viestinnän keinoista ja vuorovaikutuksesta jne. Ei työ kuulosta ihan yksinkertaiseltakaan.

Viestijään ja viestintään kohdistuva propaganda tuskin on katoamassa, eikä sitä kannata ottaa henkilökohtaisena kritiikkinä. Suosittelen viestintäkollegoille oman ammatillisen minäkuvan säilyttämiseksi ja kirkastamiseksi muistilistaa vallan monimuotoisuuden ratkaisuista:

  1. Hanki arvo- ja vaikutusvaltaa.
  2. Käytä hyväksesi valmistelu-, päätös- ja toimeenpanovaltaa.
  3. Osoita ymmärryksesi organisaation ydintoiminnasta.
  4. Osoita mitä hyötyä viestinnästä on.
  5. Osoita oma arvosi ja ole ihminen, jonka seurassa myös viihtyy.

Jos sinulle tarjotaan mahdollisuutta käyttää valtaa, käytä sitä harkiten ja viisaasti, sillä vallan mukana seuraa myös vastuu seurauksista. Älä kuitenkaan lamaannuta itseäsi seurausten ja epäonnistumisen pelosta. On usein paljon helpompaa pyytää jälkikäteen anteeksi kuin etukäteen lupaa. Etenkin, jos onnistuu.

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , ,

Kirjoittaja on parantumaton idealisti, joka on pohtinut viestijän osaamista ja asiantuntijuutta väitöskirjan verran ja sen jälkeen toteuttanut mallejaan käytännössä. Valtiot. toht. ja viestintäjohtaja. Twitter: @salminen_hanna

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi